Onpas ollu matka! Yrittäjäksi ryhtyminen on herättänyt eloon itsessäni valtavan määrän pelkoja: Olenko tarpeeksi? Osaanko riittävästi? Mitä pystyn tarjota ihmisille maailmassa, jossa on niin paljon kaikkea? Mitä jos joku ei pidäkään tavastani tehdä tai ei saa apua haasteisiinsa kauttani? Aika ajoin tällaisten asioiden pohtiminen oli viedä ilon koko tekemisestä…turhautti, kun yritti ja innostui ja taas omat sisäiset demonit taklasivat kanveesiin!
Olen ymmärtänyt, että ”huijarisyndrooma” vaivaa aika monia, jotka omalla osaamisellaan tarjoavat jotain hyötyjä toiselle, oli se sitten opettamista, palvelua, taidon siirtämistä eteenpäin. Koen itse, että huijarisyndrooma astuu esiin useimmin silloin, kun asetun asiakkaan näkökulmasta miettimään palveluitani. Silloin huomaan, että alan vaatia itseltäni kohtuuttomia asioita, kuten että ” minun tulee olla paras apu hänelle” ja että ” mitä jos en pystykään tukea asiakasta tarpeeksi ja osaamiseni jää huonoon valoon…” Eihän kukaan ammattilainen halua tehdä vajavaista työtä tai saada tyytymättömiä asiakkaita!
Mentaaliset työkalut ovat astuneet hyväksi avuksi itselleni taklatessani omia sisäisiä asenteita ja pelkoja pois tieltäni, yksi kerrallaan. Tutkailin rauhassa asioita, jotka pelkojen takana piileksivät. Annoin niille äänen ja kuulin, mitä ne halusivat kertoa. Sieltä löytyi näkyväksi tulemisen pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, arvottomuutta…niiden kohtaaminen on ollut keskeisen tärkeää siihen, että olen nyt tässä,aloittelevana yrittäjänä, asettamassa palveluni ja työkaluni asiakkaille näkyviksi.
Suurin apu tuli kuitenkin siitä, että oivalsin elämän olevan matka itseeni, jossa ei olekaan tarkoitus tulla valmiiksi! On ihanaa ja lohdullista saada askeltaa täällä keskeneräisenä ja silti olla riittävän hyvä osaaja, ystävä, yrittäjä, äiti, isä… voimme antaa omastamme toisillemme vain sen verran, mitä selkäreppuun on kertynyt annettavaa:)
Se riittää.